Joo tiedän tiedän, kuulostan hullulta ja sekopäältä, entä sitten? En ole ollut järjissään sitten edes muista koska viimeksi?....
Mutta palataan siihen Helvetin Karuselliin, olen siihen törmännyt niin usein oman elämän aikana kuitenkin, aina kun yrität päästä pois siitä, kohta löydät takasin siihen bensalla sytytettyyn ja turboahtimella varustettuun karuselliin, siistiä eikö vain?...
Nukkumaan pitäis laittaa, lääkkeet alkaa taas vaikuttamaan, pää pyörii, aivan oikein kuin karusellissä...
Jos tästä helvetin pyörivästä laitteesta taas pääsen pois, mihin lähden?, suuntaa ei ole, kaikki kuljetut tiet ovat umpikujia, hyvin vaikia siis on väsyneen kulkijan enää elämässä päättää sitä suuntaa minne mennä...
Tuolla olen käynyt, tuonne olen mennyt, tuonkin käynyt tutkimassa, joo ja toi tie meni sinne. Alkaa se turhauttamaan loppujen lopuksi, kun sulla ei ole enää vaihtoehtoja. Istut alas ja mietit, noh lähinnä se lause päästsä "mitäs vittua sitä sitten?"
Minun maailmassa, minun sisäisessä helvetissä, on ikuinen talvi, kylmää, pimeää, sumua, lumisaetta, ja vain kuutamo taivaalla on se valo mikä paistaa tässä maailmassa. Ja nyt te mietitte miten voi olla lumisae, sumu ja kuu yhtä aikaa?, noh sehän riippuu millä mielentilalla olen.
Tarinan ajatus oli siinä....
Joko olen pyörimässä helvetin karusellissä omassa sisäisessä helvetissä ja tai olen siinä sisäisessä helvetissä helvetin eksynyt ja hukassa....
Tällä hetkellä, voisin sanoa, jos jotain pitää kuvailla tästä hetkestä, on että istun vain isoiman puun juurella, katselen ylös taivaalle ja mietin sitä onko mulla enää mitään täällä?...
Se syvä ikuinen kysymys mitä olen vuosien varrella monesti pyöritellyt
Mitä täällä on minulle?
Tervetuloa, tämä on minun helvetti, astukaa sisään ja paleltukaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti