Siittä veisusta on tullut eräänlainen mn elämän teema biisi, kertoo kaiken oleellisen. Ja kuuntelenkin aika monesti sitä biisiä kun itseäni masentaa, vituttaa ja ahistaa...
Mie olen niin monesti tässä menneitten vuosien aikana miettinyt ja kun sen aika monesti olen kuulutkin, että minusta puuttuu se jokin... Mikä tämä jokin on?, mä en ymmärrä, ja tuskin tulen koskaa ymmärtämään...
Mutta kun asialle en mitään mahda mitään, en pysty siihen mitenkään vaikuttaan, tämä "jokin" vaan aiheuttaa syvää surua ja tuskaa mulle, kuten biisissä "elämä on tulta", sanotaan
"Elämä. Tulta.
En jaksa enää juosta
Elämä. Tulta.
En kanna enää huolta"
Tossa on oikeastaan se mitä mä tunne ja mitä mä tunne, pääsispä jo pois, vituttaa elää elämää kun kerta olen vain puuttuva palanen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti