Olen varmaan nyt viimestään menettänyt sen viimeisimmän ruuvin päästäni, kun tätä aloin kirjoittamaan, en tiedä miksi, en tiedä syytä, mutta sen tiedän, ettei tämä teksti tule olemaan kaunista ainakaan. Tämä on minun oma helvettini.
Joo tiedän, syyttäkää masentuneeksi, luovuttajaksi, ja ties vaikka miksi muuksi nyhveröksi. Ja joo tiedän sen että osaan ihmisiin verrattuna en ole kokenut mitään.
Mutta onko se tullut kellekkään mieleen, että me ihmiset tai no en koe että olen ihminen, mutta kumminkin koemme kokemuksemme ja asiamme erillä tavoin...
Niin ehkä tästä nyt alkaa teille onnettomille jotka tätä ovat nyt tähän saakka uskaltaneet jo lukea, valjennut että tämä kirjoittelu, jos sitä jaksan tehdä, ei tule käsittelemään mitään kuinka iloista täällä on olla... toisaalta jos Te lukijat, ne harvat, jos Te huomaatte edes jotain positiivista tekstissä, niin olkaa hyvä ja kommentoikaa...
Olkoot tämä tavallaan "johdatus" vai mikä se lienee sille semmoinen hieno sana olikaan.
Kiitän... ja pyydän anteeksi jo valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti